Mielipidekirjoitus: Hoitaja potilaan asemassa

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee potilaan terveyden- ja sairaanhoidon palveluita käyttävänä tai muuten niiden kohteena olevana henkilönä. Näin ollen myös hoitaja tai kuka tahansa muu sote-alan työntekijä on määritelmän mukaan potilas ollessaan kyseisten palveluiden kohteena. Lääkärinvalassa vannotaan: “Kunnioitan potilaani tahtoa.” Mutta entä jos potilaana onkin hoitaja?


Joulukuun lopussa 2021 eduskunta päätti tartuntatautilain väliaikaisesta pykälästä 48a, joka käytännössä tarkoitti, että 1.2.2022 sote-alalla astui voimaan koronarokotepakko. Ennen joulua sohaisinkin aikamoiseen ampiaispesään
vastustamalla julkisesti tätä rokotepakkoa. Jo tuolloin oli ennustettavissa, että omikron- variantti tulisi nopeasti syrjäyttämään edeltäjänsä, eikä rokotteella voitaisi merkittävästi estää omikrontartuntojen leviämistä. Toisaalta eihän sen pitäisi ollakaan kovin yllättävää, että uusi variantti kykenee kiertämään rokotesuojaa edeltäjäänsä paremmin.
Tältä pohjalta olikin erittäin vaikea ymmärtää, miksi pykälää 48a ajettiin juuri siinä hetkessä kuin käärmettä pyssyyn. Kuitenkin tämän koko sote-alan ns. rokotepakon idea oli potilaiden suojaaminen.


Nyt yli puoli vuotta myöhemmin, kun meistä yksi toisensa perään on sairastanut koronan rokotestatuksesta riippumatta, mielipiteitäni ei toivottavasti enää nähdä niin radikaaleina. Jos tartunnan voi saada, voi sitä silloin myös levittää eteenpäin. Vaikka rokote lieventäisi oireita tai lyhentäisi taudin kestoa, se ei toimi perusteena henkilökunnan pakkorokotuksille. Jos ajatellaan henkilökunnan aiheuttamaa potentiaalista tartuntariskiä potilaille, ongelma ei ole voimakasoireinen tartunta. Sen sijaan ongelmana on oireiden alkua edeltävä aika, jolloin henkilö on potentiaalinen tartuttaja, sekä erityisesti lieväoireiset tai oireettomat tartunnat, joita henkilö ei huomaa ollenkaan. Oireinen hoitaja jää kotiin, eikä pysty sieltä käsin tartuttamaan yhtäkään potilasta. Tällä hetkellä näyttää todella kummalliselta, että pykälä on edelleen voimassa. Oliko potilaiden suojaaminen vain korulauseita ja syy rokotepakolle todellisuudessa jokin muu? Miksi rokotepakko on voimassa sellaisella rokotteella, joka ei estä leviämistä? Tällainen epälooginen toiminta heikentää luottamusta myös tulevaisuuden rokotekampanjoihin, mikä tuskin on tarkoitus. Siksi olisikin ollut parempi, ettei tätä ns. pakkorokotuspykälää olisi säädetty alunperinkään, mutta nyt viimeistään olisi jo korkea aika kumota se.


Entä sitten ne väitteet, että rokottamaton hoitaja ei voisi toimia työssään, koska rokottamattomuus tarkoittaa, ettei hän usko lääketieteeseen? Pitäisikö jokaisen hoitajan siis elää täsmälleen sen hetkisen lääketieteellisen näkemyksen mukaisesti todistaakseen uskonsa? Esimerkiksi lääketieteessä ollaan nykyisin hyvin yksimielisiä siitä, että tupakoiminen on elimistölle haitallista. Mutta tarkoittaako se, että tupakoiva hoitaja ei usko lääketieteeseen ja hänelle pitäisi sen perusteella antaa potkut? Toivottavasti kovin moni ei ole sitä mieltä. Tupakoiva hoitaja voi olla aivan yhtä pätevä työssään kuin tupakoimatonkin. Tieteen ei kuulu määrätä sitä, mitä vapaa kansalainen omalla kehollaan tekee, vaikka tieteeseen pohjautuvia suosituksia voidaan toki antaa. Kritiikkiä pitäisi myös voida esittää, mutta valitettavasti työpaikan menettämisen pelko vaientaa tehokkaasti keskustelun. Tieteeseen uskominen jo pelkästään sanontana särähtää korvaan, koska tiede ei ole uskon asia.


Moni hoitaja on nyt töissä sairastetun taudin turvin, mutta tulevaisuus on edelleen täysin epävarma, kun sairastetun taudin antama aikaraja umpeutuu. Käytännöt saattavat myös vaihdella eri työpaikoilla, eikä ole varmuutta, mikä tilanne on esimerkiksi syksyllä. Miten tällaiseen kyykyttämiseen on edes varaa, kun samaan aikaan kärsitään hoitajapulasta? Kyse ei ole pelkästään ammatinvalintakysymyksestä, sillä suurin osa hoitajista on valmistunut ammattiin tai vähintäänkin aloittanut opinnot jo ennen korona-aikaa. Perusoikeuksien pitäisi taata jokaiselle oikeus keholliseen koskemattomuuden, joten on ymmärrettävää, ettei hoitajakaan ole välttämättä osannut varautua tällaisiin jatkuviin perusoikeusloukkauksiin alaa valitessaan. Influenssarokotekin tuli vaatimuksiin vasta muutamia vuosia sitten.


Koronarokotteen annostelu kohteena olevan henkilön lihakseen on terveydenhoidon palvelu, ja sen kohteena oleva henkilö siten potilas alussa esitetyn määritelmän mukaisesti. Toteutuuko potilaan tahdon kunnioittaminen tilanteessa, jossa häntä käytännössä kiristetään toimenpiteeseen uhkaamalla koko uran ja toimeentulon menetyksellä? Hoitaja, kuten jokainen muukin sote-alan työntekijä, ansaitsee tulla kohdelluksi potilaan asemassa kuten kuka tahansa kansalainen. Myös hoitajan tahtoa on kunnioitettava, kuten varmasti jokainen toivoisi hoitajankin kunnioittavan oman potilaansa tahtoa. Kyse ei ole rokotevastaisuudesta vaan siitä, että ylin päätösvalta omasta kehostaan on oltava potilaalla itsellään ja myös hoitaja voi olla potilas. Jos otat rokotteen, siinäkin on iso ero, teetkö päätöksen itse vai päättääkö joku muu puolestasi eikä sinulta kysytä. Tämä tuntuu usein unohtuvan, kun ajatellaan vain lopputulosta eikä sitä, miten siihen on päädytty. Puolustamalla valinnanvapautta puolustetaan niin oikeutta ottaa kuin olla ottamatta rokotteita. Kunnioittaminen on sitä, että antaa potilaan tehdä itse omaa kehoaan koskevat päätökset. Perusteluja puolesta tai vastaan voi esittää, mutta kiristämisen kaltaiset pakkokeinot eivät ole oikein.


Antti Lindberg
Lääketieteen kandidaatti, Filosofian maisteri
30.6.2022